Tutkimukset » Histologia »

Immunohistokemia | 4191-Ts-PAD-IH

Taustaa: Toisinaan kasvaintaudeisa tarkka oikea diagnoosi vaatii kasvainsolukon antigeeniekspression selvittämistä silloin, kun pelkkä morfologinen kuva ei riittävän varmasti anna mahdollista tehdä spesifiä diagnoosia. Tällöin immunohistokemiallisesti suoritettavat lisävärjäykset usein johtavat spesifiin diagnoosiin ja siten oikeaan hoitoon.

Näyte: Histologisen rutiiniesiprosessoinin jälkeen parafiiniin valettu kudosblokki.

Menetelmä: Kudoksessa oleva antigeeni tunnistetaan joko mono- tai polyklonaalisella hiiressä tai kaniinissa tuotetulla ensiovasta-aineella. Näytteeseen sitoutunut vasta-aine osoitetaan käyttäen multimeeritekniikkaa. Multimeeriin on liitetty merkkientsyymin lisäksi myös sekundaariseerumi. Periaate vastaa epäsuoraa menetelmää, jota multimeeriin liitetyt useat entsyymimolekyylit huomattavasti herkistävät. Positiivinen tulos näkyy valomikroskoopissa ruskeana sakkana, kun näytteitä on inkuboitu diaminobentsidiini-liuoksessa. Kudosrakenteiden tunnistamiseksi näytteet taustavärjätään hematoksyliinillä. — Laboratorion vasta-ainevalikoima on suunniteltu täyttämään primaaridiagnostiikan vaatimukset siten, että potilasta hoitava lääkäri voi saamansa tuloksen perusteella ohjata potilaan oikeaan jatkotutkimus- tai -hoitoyksikköön, jossa voidaan tarvittaessa tehdä lisätutkimuksia.

Tulos: Immunohistokemiallisten värjäysten tulkinnan jälkeen annetaan ilman eri korvausta lausunto lähettävälle lääkärille useimmiten lisälausunnon muodossa.

Rintasyöpätapauksista raportoidaan estrogeeni- ja progesteronireseptorivärjääntyvyys, ja otetaan kantaan HER2/neu positiivisuuteen kasvainsoluissa Immunohistokemiallisesti tämän suhteen positiiviset löydökset varmistetaan kromogeenisella in situ -hybdridisaatiomenetelmällä, jonka tuloksesta annetaan erikseen vielä lausunto. Kasvainsolujen jakaantumisnopeus arvioidaan Ki-67-värjäyksellä.

Lyfmoomadiagnostiikassa lausunto annetaan aina uusimman käytössä olevan luokitusjärjestelmän mukaisesti, mutta toisinaan lymfoomadiagnostiikka vaatii täysin spesifiin diagnoosiin pääsemiseksi immunohistokemiallisia lisätutkimuksia yliopistokeskussairaalan resurssein.

Prostatasyöpä. Toisinaan eturauhasen paksuneulabiopsianäytteiden tai TURP-lastujen rutiinitarkastelun perusteella ei päästä varmaan syöpädiagnoosiin tai ei varmuudella voida sulkea syövän mahdollisuutta pois. Tällöin voidaan immunohistokemiallisesti pyrkiä osoittamaan syöpäsoluiksi epäillyjen sytoplasmasta AMACR-antigeeni (α-metyyliasyyli-CoA rasemaasi) ja samalla osoittamaan, että näiden solujen muodostamissa rauhasissa ei ole basaalisoluja p63-antigeenin (»Transformation-related protein 63») suhteen positiivisina.

Muut kasvaintaudit. Monissa histologisesti diagnosoitavissa olevissa kasvaintaudeissa immunohistokemiaa tarvitaan kasvaimen tyypityksen apuna ja/tai kasvaintaudin ennustettavan hoitovasteen arvimoimiseksi käytössä oleville spesifeille hoidoille. Patologi tekee päätöksen näistä jatkotutkimuksista tai ehdottaa niiden suorittamista jatkotoimien edellyttämässä laajuudessa.

Vasta-aine-/antigeenivalikoima. Laboratorion omaan tuotantoon kuuluvat definitiivisen diagnoosin useimmissa tapauksissa riittävät immunohistokemialliset värjäykset. Harvoin tarvittavat värjäykset ostetaan akkreditoidulta laboratoriolta. — Patologi tilaa haluamansa diagnoosin varmistavat tai siihen johtavat värjäykset LSPL Oy:n intranet-järjestelmästä. — Yhteyshenkilöt: Katja Mäki-Turja (02) 2715 344 / Minnamaija Lintunen 0407 323027